600 miljardia avaruuteen vuosittain, kun taas maapallolla valaat hukkuvat muoviin

 

Avaruus on aina kiehtonut ihmisen mielikuvitusta. Valtiot ja yksityiset yhtiöt sijoittavat nykyään miljardeja dollareita hankkeisiin, jotka liittyvät avaruuden tutkimiseen, rakettien rakentamiseen, kiertorata-asemiin ja jopa Marsin-matkoihin.

Samaan aikaan valtameret, jotka ennen olivat puhtauden ja luonnonvoiman symboleja, muuttuvat muovin kaatopaikoiksi. Yhä useammin mediaan päätyy kuvia kuolleista valailleista, joiden vatsat ovat täynnä muovipusseja, rannoista, joilla hiekka on korvautunut pulloilla ja jätteillä, tai kaloista, joiden elimistössä havaitaan mikro­muovia.

Syntyy siis kysymys: hukkaammeko avaruuden valloituksen unelmissa näkökyvyn kaikkein perustavimpaan vastuuseen – huolehtia omasta planeetastamme?

 

Sisällysluettelo
1. Johdanto
2. Mistä tulee luku 600 miljardia?
3. Tähtien unelmien hinta
4. Maa – planeetta kriisissä
5. Toivo yksinkertaisissa, luonnollisissa ratkaisuissa
6. Yhteenveto
7. FAQ

 

Mistä tulee luku 600 miljardia?

Arvioiden mukaan avaruussektoriin liittyvien maailmanlaajuisten menojen – kuten avaruustutkimuksen, satelliittiteknologian, tieteellisten hankkeiden ja kaupallisten projektien – kokonaisarvo on jo noin 600 miljardia dollaria vuodessa. Tähän summaan sisältyvät sekä julkiset varat että yksityisten teknologiayritysten investoinnit. NASA, Euroopan avaruusjärjestö sekä yhtiöt kuten SpaceX ja Blue Origin kilpailevat uusilla hankkeilla: satelliittien rakentamisesta miehitettyihin Kuuhun suuntautuviin lentoihin ja futuristisiin suunnitelmiin Marsin asuttamisesta.

Se on huikea summa, joka osoittaa, että ihmiskunta ei ainoastaan unelmoi tähdistä, vaan on valmis maksamaan näistä unelmista erittäin korkean hinnan. Ongelma on siinä, että Maassa arki näyttää aivan toisenlaiselta. Rannat ympäri maailmaa peittyvät muovijätteeseen. Valaitten ja merikilpikonnien vatsasta löytyy muovipusseja, pulloja ja muita jätteitä, jotka me ihmiset olemme huolimattomasti heittäneet ympäristöön. Arvioiden mukaan joka vuosi valtameriin päätyy jopa 11 miljoonaa tonnia muovia, ja määrä kasvaa jatkuvasti.

Näiden tosiasioiden edessä nousee väistämätön kysymys: olemmeko sekoittaneet prioriteetit?

 

Tähtien unelmien hinta

Avaruuskulut eivät ole pelkkiä numeroita – miljardien taakse kätkeytyy konkreettisia hankkeita, jotka sytyttävät mielikuvituksen. NASA käyttää vuosittain yli 25 miljardia dollaria tutkimusohjelmiin, joista merkittävä osa menee Artemis-ohjelmaan, jonka tavoitteena on palauttaa ihminen Kuuhun ja valmistella matkaa Marsiin. Euroopan avaruusjärjestö (ESA) investoi myös tutkimus- ja satelliittihankkeisiin, käyttäen niihin noin 7 miljardia euroa vuodessa. Yksityiset yritykset – kuten Elonen Muskin SpaceX ja Jeff Bezosin Blue Origin – sijoittavat miljardeja rakettiteknologian ja avaruusturismin kehittämiseen, joiden on tarkoitus mullistaa pääsy avaruuteen.

Näiden panostusten mittakaava on vaikuttava, mutta vielä enemmän havainnollistaa vertailu. Arvioiden mukaan yhden miehitetyn Mars-lennon kustannukset voivat nousta jopa 100 miljardiin dollariin. Vertailun vuoksi – YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan – muovivirran radikaali vähentäminen meriin vaatisi maailmanlaajuisesti noin 20 miljardia dollaria vuodessa. Toisin sanoen, yhden Marsin-retken hinnalla voitaisiin rahoittaa viiden vuoden tehostettu taistelu muovikriisiä vastaan Maassa.

Silti avaruus vie julkisuuden. Rakettien laukaisut tähtiin, näyttävät kapselien laskeutumiset ja visiot marsilaisista siirtokunnista päätyvät etusivuille ja herättävät kollektiivista ihailua. Samaan aikaan valtamerten tragedia etenee hiljaisuudessa – kameroiden valojen ulottumattomissa. Kuolleet rannalle ajautuneet valaat, joiden vatsat ovat täynnä muovia, harvoin nousevat symboliksi samalla tavalla kuin Falcon 9 -raketti.

Ja tässä on paradoksi: sijoitamme omaisuuksia unelmiin uusista maailmoista, vaikka oma maailmamme – ainoa, jolla voimme oikeasti elää – hukkuu hitaasti jätteeseen.

 

Maa – planeetta kriisissä

Joka vuosi valtameriin päätyy 8–11 miljoonaa tonnia muovia. Se vastaa sitä, että joka minuutti veteen kaadetaan täysi kuorma-autollinen jätettä. Ongelman mittakaava on niin valtava, että tutkijat varoittavat: ellei tätä prosessia pysäytetä, vuosisadan puoliväliin mennessä merissä on muovia enemmän kuin kalaa – ainakin painon mukaan.

Muovi ei katoa. Ajan myötä se hajoaa yhä pienemmiksi osiksi – mikromuoviksi ja nanomuoviksi – jotka tunkeutuvat kaikkialle. Nykyään niitä löytyy kaloista ja merenelävistä, jotka päätyvät ruokapöytiin. Niitä on juomavedessä, ruokasuolassa, ja viimeisimmät tutkimukset ovat vahvistaneet niiden läsnäolon myös ihmisen veressä ja keuhkoissa. Tämä tarkoittaa, että muovi, jonka piti olla mukavuuden ja edistyksen symboli, on muuttumassa erottamattomaksi osaksi ihmiskehoa – seurauksin, joita emme vielä täysin tunne.

Dramaattisimmat seuraukset näkyvät paikoissa, joissa merivirrat keräävät jätteet valtaviksi keskittymiksi. Kuuluisin esimerkki on Suuri Tyynenmeren roska-alue, joka ajelehtii Kalifornian ja Havaijin välillä ja on pinta-alaltaan viisinkertainen Puolaan verrattuna. Samankaltaisia läiskiä on myös Atlantilla ja Intian valtameressä. Kaakkois-Aasian rannikoilla – missä jätehuollon infrastruktuuri on heikompi – rannat muistuttavat kaatopaikkoja ja paikalliset yhteisöt elävät kaikkialle tunkeutuneen muovin keskellä.

 

Toivoa yksinkertaisista, luonnollisista ratkaisuista

Ylitsevuotavan muoviaallon edessä tuntuu helposti siltä, että ihmiskunta on jäänyt oman mukavuutensa vangiksi. Silti on olemassa materiaaleja, jotka ovat kulkeneet rinnallamme vuosisatoja ja jotka voivat tänään olla todellinen vaihtoehto synteettisille muoveille. Yksi niistä on luonnonkorkki – uusiutuva, biohajoava ja täysin ekologinen raaka-aine. Sitä saadaan korkkitammen kuoresta ilman puiden kaatamista. Lisäksi poistettu kuori kasvaa muutamassa vuodessa takaisin, minkä ansiosta korkin tuotanto ei tuhoa metsiä vaan päinvastoin tukee niiden säilymistä.

Kun vertaa luonnonkorkkia muoviin, erot ovat silmiinpistäviä. Muovi hajoaa satoja vuosia, eikä käytännössä koskaan katoa kokonaan – se murenee vain yhä pienemmiksi hiukkasiksi, jotka leviävät ympäristöön. Luonnonkorkki sen sijaan biohajoaa täysin jättämättä myrkyllisiä jäämiä. Kestävyyden näkökulmasta materiaalit voivat olla vertailukelpoisia – luonnonkorkki on kosteutta kestävä, joustava, kevyt ja erittäin luja. Ympäristövaikutuksissa luonnonkorkin etumatka on kuitenkin kiistaton.

Siksi paluu yksinkertaisiin, luonnonmukaisiin ratkaisuihin – kuten luonnonkorkkiin – ei ole askel taaksepäin, vaan viisas liike kohti kestävää tulevaisuutta. Maailmassa, jossa valaat hukkuvat ja meret ovat täynnä muovia, tällaiset vaihtoehdot voivat olla paitsi symboli myös käytännön väline muutokseen.

 

Yhteenveto

Ihmiskunta käyttää nykyään avaruuden tutkimukseen ja satelliittiteknologiaan noin 600 miljardia dollaria vuodessa. Summa herättää kunnioitusta ja näyttää, kuinka pitkälle pyrkimyksemme ulottuvat. Haluamme löytää uusia maailmoja, rakentaa tukikohtia Kuuhun ja valmistautua Marsin-matkoihin. Samaan aikaan ainoalla planeetalla, joka meillä todella on, käynnissä on maailmanlaajuinen tragedia – meret hukkuvat muoviin, eläimet kuolevat vatsat täynnä roskaa ja mikromuovi päätyy ruokaamme, veteemme ja vereemme.

Vastakkainasettelu on räikeä. Pienen osan yhden Mars-retken hinnasta käyttäen voisimme tuntuvasti vähentää ympäristöön päätyvän muovin määrää. Silti julkisuudessa ja mediassa avaruus peittoaa ongelmat, jotka tapahtuvat aivan jalkojemme juuressa.

Siksi tähtien suurten unelmien rinnalle tarvitsemme yksinkertaisia, käytännöllisiä tekoja Maassa. Luonnonkorkin esimerkki osoittaa, että ratkaisut voivat olla sekä ekologisia että toimivia – saatavilla tässä ja nyt ilman, että turvaudumme ympäristöä kuormittaviin synteettisiin korvikkeisiin.

Lopulta kysymys, joka meidän tulisi itseltämme kysyä, kuuluu: haluammeko sijoittaa miljardeja unelmiin elämästä muilla planeetoilla, kun oma planeettamme muuttuu vähitellen elinkelvottomaksi? Ehkä on aika vaihtaa näkökulmaa – sillä Maan pelastaminen ei ole yhtään vähemmän kunnianhimoinen haaste kuin matka Marsiin.

 

FAQ

1. Kuinka suuret ovat avaruuden globaalit menot?
Arvioiden mukaan valtiot ja yksityiset yritykset sijoittavat avaruussektoriin yhteensä noin 600 miljardia dollaria vuodessa. Tämä kattaa niin tieteellisen tutkimuksen, avaruuslennot kuin satelliittiteknologian kehityksen.

2. Miksi merien muovisaaste on niin suuri ongelma?
Joka vuosi meriimme päätyy 8–11 miljoonaa tonnia muovia. Saasteet uhkaavat eläimiä, jotka nielevät jätteitä, ja hajoavat mikromuoviksi, joka kulkeutuu ravintoketjuun ja lopulta ihmisen elimistöön.

3. Onko mikromuovi haitallista terveydelle?
Vaikka mikro- ja nanomuovin pitkäaikaisvaikutuksia tutkitaan edelleen, tiedämme jo, että hiukkasia löytyy ihmisen verestä, keuhkoista ja jopa istukoista. Tämä tarkoittaa, että ne pääsevät kehoomme; mahdollisia seurauksia ovat mm. hormonihäiriöt, tulehdustilat ja verenkiertoelimistön sairaudet.

4. Paljonko muovin vähentäminen maailmassa maksaisi?
UNEP:n arvioiden mukaan tehokkaiden muovin vähennysohjelmien toteuttaminen vaatisi noin 20 miljardia dollaria vuodessa – siis murto-osan siitä, mitä käytämme avaruuteen.

5. Voiko luonnonkorkki korvata muovin?
Ei kaikissa käyttökohteissa, mutta monissa kyllä. Luonnonkorkki sopii pullonsulkimiksi, eristemateriaaliksi, sisustusratkaisuihin ja arjen tarvikkeiden vaihtoehdoksi. Toisin kuin muovi, se biohajoaa kokonaan jättämättä ympäristöön myrkyllisiä jälkiä.